OSA III – KÄÄNNEKOHTIA JA SUURIA MUUTOKSIA
Luku 9: Kaisu muuttaa kauas – matka pitenee, mutta ystävyys pysyy
Huhtikuussa 2018 laumamme sai kuulla suuria ja mullistavia uutisia. Minun rakas kasvattajani Kaisu oli tehnyt suuren päätöksen: hän pakkasi tavaransa ja muutti muuttolintujen lailla "vain" vajaan 1000 kilometrin päähän pohjoiseen, Sodankylään saakka!
Tämä oli minulle ja perheelleni valtavan iso juttu. Päätin kirjoittaa Kaisulle oman pienen läksiäislahjan verkkosivuilleni ja muistuttaa häntä siitä, ettei hän elämästämme mihinkään katoa – välimatka vain kasvoi hitusen. Samalla totesin isäntäväelleni pilke silmäkulmassa, että olin heille jo valmiiksi arvokas koira, mutta nyt vieläkin arvokkaampi, kun matka kasvattajani luokse maksaa jatkossa huomattavasti enemmän bensarahoina!
Kaisun muutto sai meidät pohtimaan elämän suuria viisauksia. Opin, ettei koti ole välttämättä se paikka missä asuu, vaan siellä, missä minua ymmärretään. Kaisun rohkea ratkaisu seurata unelmiaan opetti myös minulle, että jos ei koskaan astu eteenpäin, pysyy aina samassa paikassa. Ja vaikka Kaisu muutti kauas, tämä suuri elämänmuutos loi pohjan meidän tuleville Lapin-reissuillemme – meillä oli nyt paras mahdollinen syy suunnata asuntoauton nokka kohti pohjoista, sillä unelmat ja rakkaat ystävät on tehty saavutettaviksi!
Luku 10: Nuppu tulee elämäämme
Vuosi 2018 oli vielä kokonaan Hauhon aikaa, ja se alkoi uusilla harrastuksilla, koiratapaamisilla, MH-luonnehdintakuvauksella ja jatkui rakennuspuuhilla. Kesällä tutustuin lampaisiin, ja sitten meille tuli Nuppu. Nuppu ei ollut minulle uusi tuttavuus; olimme tunteneet toisemme jo koko elämäni ajan, sillä Nuppu oli ollut Tapanin äidin koira. Aluksi Nuppu tuli meille vain hoitoon silloin tällöin Muorin lonkkavaivojen vuoksi, mutta vuoden 2018 aikana Nuppu muutti meille pysyvästi asumaan ja siitä tuli osa tätä perhettä.
Nuppu oli jo varttunut neitikoira. Hän oli myös rauhallinen, vanhahko ja ”vähän”kuuro. Hän ei ollut mikään vauhdikas touhukaveri, vaan omanarvontuntoinen ja tasainen perheenjäsen. Meidän ei tarvinnut olla samanlaisia tullaksemme toimeen. Minä olin aktiivisempi ja uteliaampi, mutta otin silti mielelläni mentorin roolin ja aloin opettaa Nupulle talon tapoja – aloitimme tärkeistä asioista, kuten siitä, että omat puruluut pitää aina kerätä huolellisesti talteen! Nuppu oppi nopeasti, ja vähitellen hänestä tuli tuttu ja erittäin tärkeä osa arkeamme. Meillä oli yhteinen koti ja yhteinen arki. Samana kesänä leikimme karavaanareita vuokra-asuntoautolla, ja matkustaminen alkoi tuntua jo aivan tavalliselta elämältä.
Luku 11: Nupun kaksi elämänvaihetta
Vaikka Nuppu muutti meille, hänen aikaisempi elämänsä ei unohtunut. Tapanin äiti oli ollut hänelle kymmenen vuoden ajan äärimmäisen tärkeä ihminen. Kävimmekin säännöllisesti katsomassa häntä hoitokodissa, jotta Nuppu sai pitää yhteyttä entiseen omistajaansa ja piristää hänen päiviään.
Vuonna 2021 tapahtui surullinen muutos, kun Tapanin äiti nukkui pois. Tämä oli luonnollisesti hyvin haikea vaihe Nupun elämässä, mutta hän oli onneksi löytänyt uuden pysyvän kotinsa meidän perheestämme. Hän sai jatkaa elämäänsä tutussa ympäristössä, rakastettuna perheenjäsenenä tuttujen ihmisten ja minun rinnallani. Nuppu oli saanut elämässään useamman tärkeän ihmisen, ja me olimme onnellisia, että hän sai olla osa meidän elämäämme. Mutta makkaroitani et saa!
<<-- OSA II – KASVAN JA OPIN //\\ OSA IV – UUSI KOTI JA 1,5 HEHTAARIA ONNEA -->>