OSA IV – JANAKKALA, UUSI KOTI JA 1,5 HEHTAARIA ONNEA

 

Luku 12:  Muutto Janakkalaan

Joulu 2018 oli erityinen, sillä vietimme sen ensimmäistä kertaa uudessa kodissamme Janakkalassa, joka oli vielä hieman keskeneräinen ja raksavaiheessa. Varsinainen suuri muutto Hauholta tapahtui keväällä 2019. Hauho oli ollut ensimmäinen kotini, jossa olin kasvanut pennusta aikuiseksi, ja sinne jäi paljon muistoja, mutta Janakkala toi mukanaan jotakin aivan erityistä.
Maaliskuussa täytin neljä vuotta ja olin jo varsin kokenut koira. Keväällä järjestettiin "Turkin tuuletus" -treffit meillä Heppulassa, ja paikalle saapui kahdeksan koiraa ja yksitoista ihmistä minun valvonnassani. Ja tästä treffailusta on tullut pysyvä tapa: tapaamme kerran tai kaksi vuodessa, ja joka juhannussunnuntai vietämme Juhannusjatkoja. Pitäähän koirillakin oma juhannusjuhla olla.
Muuton myötä siis meitä odotti upouusi koti, uusi ympäristö ja puolentoista hehtaarin oma piha! Minulle tämä oli todellinen koirien paratiisi. Pääsin heti nauttimaan ulkoilusta ja tutkimaan uutta ympäristöä ilman pitkiä totutteluja. Pihassa riitti tutkittavaa. Minä tutkin mielelläni ympäristöäni, mutta omille teilleni en ole koskaan lähtenyt; uteliaisuus on yksi suurista luonteenpiirteistäni, mutta perheen luota ei ole ollut tarvetta lähteä kauemmas. Ai miksikö? -Niillähän voi olla vaikka makkaraa taskussa.
Minulle ei ole koskaan ollut kovin suurta merkitystä sillä, missä olemme kartalla – koti on siellä, missä Tapani ja Mari ovat. Vuosi 2019 olikin ennen kaikkea muuton ja uuteen kotiin asettumisen aikaa, eikä erillisiä lomamatkoja juuri tehty.


Luku 13: Kaksi kissaa, kaksi valtakuntaa

Janakkalassa kissaperheen järjestelyt ja valtakunnat muuttuivat selviksi. Muru oli puhtaasti sisäkissa; hän ulkoili ainoastaan omalla aidatulla takapihalla. Siru puolestaan sai kulkea vapaammin omia polkujaan ulkona. Molemmilla oli täysin erilainen tapa suhtautua ympäristöön.
Muru oli edelleen perheen pomo. Hän ei tarvinnut suurta pihaa tai pitkiä retkiä näyttääkseen luonnollisen asemansa, vaan hän hallitsi tilanteita omalla auktoriteetillaan. Siru puolestaan nautti omasta vapaudestaan ulkona, ja minä ja Nuppu saimme puolestamme käyttää sitä valtavaa puolentoista hehtaarin pihaa ulkoiluun ja leikkeihin. Jokaisella oli oma tapansa elää, mutta koti oli yhteinen ja turvallinen.


Luku 14: Maailman koiraystävällisin terassi

Kaiken maailman kanavissa internetistä savumerkkeihin asti kysellään jatkuvasti koiraystävällisiä paikkoja, joihin me nelijalkaiset olisimme erityisen tervetulleita. Päätin rakentaa sellaisen, joka lyö laudalta kaikki muut: minun oman Janakkalan terassini! Olin alusta asti mukana rakennustyömaalla virallisena työnjohtajana. Minähän en töitä pelkää – pystyn jopa nukkumaan sujuvasti niiden äärellä odotellessani heräämistä.
Terassista tuli täydellinen lepopaikka. Sinne pystytettiin oma laavu maastokarttoineen kaikkineen. Mutta kaikkein hienoin yksityiskohta laavussa on helmitaulu Heppu-patsaani, jonka kummitätini pojat ovat tehneet. Se on ollut mukanani koko elämäni ajan. Minun ja kummitätini välillä on aina ollut poikkeuksellisen lämmin ja tärkeä side – minä olen hänelle se maailman rakkain karvainen suosikkipoika.
Tällä terassilla tilaustoiminnot pelaavat: raikasta vettä saa tilata tuplana, ja mikä parasta, täällä SAA kerjätä! Tilasin heti "sen seitsemän sortin" illallisen, josta tosin jouduin osan jakamaan Siru-kissan kanssa. Onneksi sain napattua yhden ison luun visusti talteen huomista varten. Kissojen kanssa lyödään terassilla myös korttia, vaikka harmikseni 52 suositun koirarodun pakasta ei schapendoesia löytynyt, mikä on suuri vääryys Kiipulan suosituimmalle koiralle! Ainoa miinuspuoli terassin kulmalla oli trimmipöytä takkujen ja kynsien viilaamiseen! Onneksi terassin virallinen punainen matto on grillin edessä, jossa meidän "iloinen letunpaistajamme" eli Tapani tykkää paistella herkkuja vesisateestakin välittämättä.

 

<<-- OSA III – KÄÄNNEKOHTIA JA SUURIA MUUTOKSIA //\\  OSA V – SEIKKAILUJA TIEN PÄÄLLÄ JA TAAS ELÄMÄ MUUTTAA MUOTOAAN -->>